Kettu

Malawilainen miespari määrättiin 14 vuoden pakkotyöhön naimisiinmenosta. Tuomio kumottiin viime hetkellä pitkin hampain. Suomessa sentään ovat asiat paremmin. Täällä saa mennä naimisiin, adoptoida puolison synnyttämiä lapsia ja marssia iloisessa Pride-kulkueessa. Kaikkien mielestä syytä iloon ei ole. Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mika Ebeling totesi, ettei Helsingin tule osallistua kulkueeseen, sillä ”homoseksuaalinen elämäntapa on luonnotonta, eikä siinä ole mitään ylpeilemisen aihetta.” Queer-aktivistitkin suhtautuvat Prideen kriittisesti ­ − mutta täysin eri syistä.

Heidän mielestään ei riitä, että homot peräänkuuluttavat oikeuttaan naimisiinmenoon. Ei riitä, että sopivasti normaaleja ja kivannäköisiä epäheteroita ei paheksuta, kun toisia syrjitään kuitenkin. Esimerkiksi niitä, joilla on useita kumppaneita tai jotka eivät oikein ole miehiä eivätkä naisia.

Joidenkin queer-aktivistien mielestä hetero-oikeuksien haalijat ovat takinkääntäjiä. Sellaisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, kuka kärsii, kunhan itsellä on asiat hyvin. Ajatuskulku ”rekisteröit parisuhteesi – pim! – olet konservatiivinen ääliö” on kuitenkin turhan yksinkertaistava. Valintojen perusteella on vaikea tietää, mitä kunkin päässä tapahtuu. Kyse on myös luokasta. Osalla normatiivisen homoelämän kriitikoista on keskiluokkainen tausta. On ylellistä voida kieltäytyä esimerkiksi taloudellisista etuoikeuksistaan ja nauraa turvallisuushakuisuudelle. Toisilla ei moista turvaa ole koskaan ollutkaan. Siksi vakituinen työ, tasainen parisuhde ja omistusasunto tuntuvat tärkeiltä. Tietenkään tämä ei koske kaikkia. Mutta niiden, jotka eivät halua tulla lokeroiduiksi, olisi syytä välttää muiden lokerointia.

Mitähän moisesta ajattelisivat malawilaiset miehet? Heistä koko keskustelu kuulostaisi todennäköisesti elitistiseltä. On hyvä, että queer-aktivistit nostavat ongelmat esille. Se, mitä ongelmille tehdään, onkin sitten eri asia. Kannattaako paukkuja kuluttaa muiden vähemmistön edustajien dissaamiseen, kun samalla energialla voisi yhdessä paneutua ongelmien ratkaisemiseen?  Onko siinä muka aina kyse marginaalin pakkosyleilystä?

Ongelmien esille nostaminen ei riitä. On myös tarjottava vaihtoehtoja.

Rohkeaa kesää,

TT

Pridet järjestetään taas Helsingissä 28.6–4.7.

Heräsikö kysymyksiä? Lähetä meille palautetta: kettulehti@gmail.com.