14-vuotiaana pelkäsin, että synkimmät ajatukseni paljastuvat. Entä jos joku lukisi päiväkirjaani? Entä jos joutuisin sairaalaan ja höpöttäisin liikaa unilääketokkurassa? Ajattelin melodramaattisesti, että tällaisessa tapauksessa kuolisin häpeästä. Vuosikausia varjelin salaisuuksiani, kunnes uskalsin puhua niistä eräälle ihmiselle. Hänestä ajatuksissani ei ollut mitään ihmeellistä. Mietin, mitä oikein olin pelännyt. Sosiaalista kuolemaa? Nyt ymmärrän itseäni paremmin. Ulossulkemisen pelko on voimakas tunne, josta on vaikea järkeillä itseänsä ulos.
Tässä numerossa pohdimme pelkoa eri näkökulmista. Saija Aalto avaa pamfletissaan keskustelun yksin elävien naisten asemasta perhekeskeisessä yhteiskunnassa. Kuka jakaa pelon tulevasta, kun vessassa on vain yksi hammasharja? Aalto toivottaa hyvästit sinkkujen syrjinnälle ja vaatii äitiyspakkauksen vastinetta kaikille naisille.
Toiset eivät sen sijaan pelkää juuri mitään. Pauliina Hyppönen kertoo kolumnissaan, kuinka hän loi mielessään Raiskaajan hahmon päästäkseen pelkoonsa käsiksi. Rohkea on myös Taru Kinnusen sarjakuvan sankari, joka antaa hiipparille opetuksen.
Pelotonta kevättä,
Tiina Tuppurainen
